Kukkasormuksia

Samaiselta nettisivulta (,jota en edelleenkään muista) kuin löysin sen kamerakorukuvankin , niin löytyivät nämä; erittäin kauniisiin ja koristellisiin sormuspohjiin tehdyt vintagehenkiset kukkaiset.

 

 

Olin viime syksynä kädentaitomessuilla  Pirkkahallissa, ja bongasin ihanan hengettömän pinnin kukkakoristeella. Eli sellaisen, joka vaan tuupataan nutturan sekaan ja koriste jää näkyviin. Kukan halkaisija on noin 4 cm, se on leikattu taitavasti pitsimäiseksi ja koristeltu (ah!) niin ihanilla rhinestones-timanteilla. Sormuspohja, joka on  täsmälleen mallikuvan kaltainen, löytyi toisesta myyntipöydästä ja taas loksahtivat palaset paikoilleen. Katkaisin pinnistä piikit, ja sidoin sen hopeoidulla metallilangalla sormuspohjaan. Hintaa kertyi kaiketi runsaat kolme euroa, alkuperäisestä olisin todennäköisesti joutunut pulittamaan kolminkertaisen hinnan, vähintään. Ja kappas, omani on taas hienompi! :)

Kädentaitomessut olivat muutenkin loistavat! 20€:lla sain vaikka kuinka paljon koru- ja skräppitarvikkeita, koruja ja ideoita, lahjoista puhumattakaan!

Tämä pienempi sormus oli alkujaan sininen ja siinä oli punainen keskusta. Se oli lojunut yli kymmenen vuotta käyttämättömänä idealaatikossani, kunnes tajusin, että se ei siellä enää tyhjänpanttina voi lojua. Värjäsin sen kynsilakalla; laitoin aika monta kerrosta peittävää sorttia. Lisäsin helmen ja annoin kuivua päivän. Mikä mahtavaa, sain sekä pienellä vaivalla että rahalla kaksi upeaa sormusta: toinen katseenvangitsijaksi ja toinen hienovaraiseksi vihjaukseksi ihanasta, mahtavasta ja niin upean laajasta korulaatikostani, joka on täynnä täyttä asiaa.

 

Nyt korututti, siksipä tälläinen ihme tälle illalle.

Love ya!

Tiia:)<3

Kännykkäpussit

Ostinpas tuossa yhtenä päivänä ihanat pikku pussukat KappAhlista! 7€ oli kappaleelta, ja sit sain viel kanta-asiakasalennustakin. Eikä tarvis varmaan erikseen kertoakaan, kuinka monikäyttöiset ja mielenkiintoiset asun yksityiskohdat nuo ovatkaan! :) Päätin saman tien repiä nuo nauhat irti tuosta, muuten ois sellanen ällöttävä vyölaukkuolo, tai kun ala-asteella ihmisillä oli kännykkäpussit roikkumassa kaulassa kotimatkan ajaksi, ettei puhelin huku. Siis iuy!

Mut joo, nauhat lähti vex ja nyt niitä voi käyttää. Olipas ihana löytö! Ei mut parhaimmat tekeekin, tai ainakin mä teen, just sillon, kun mitään ei ole ettimässä. Jos jotain lähtee varta vasten hakemaan, niin sitä ei löydä sitten mistään.

Taas on maailmantaloutta parannettu tuhlaamalla heräteostoksiin. Niin siis mahtuu noihin digikamerakin, ehkä en "tuhlannut" sittenkään.

Kiitän ja kuittaan,

Love ya!

Tiia :)<3

Ihanaisia kangaskasseja

Kerronpa teille pienen tarinan siskoni gina tricoon t-paidasta, joka kasvoi isoksi, ja muuttui moneksi ihmeeksi elämänsä aikana...

 

Sain siis siskoltani mustan t-paidan, jota hän ei enää käyttänyt ja päätti antaa sen minulle, sillä tunnetusti keksin kaikesta vanhasta aina jotain uutta. Printti oli alunperin ollut musta ja kiiltävä, mutta monen pesun jälkeen se oli lähes näkymättömäksi haalistunut. Leikkasin etuosan irti ja sovitin sitä mustaan kangaskassiin. NYC, London ja Paris mahtuivat mukaan, mutta LA joutui laukun nurjalle puolelle. Reunustin kirjaimet paljeteilla käyttäen kaksinkertaista ompelukonelankaa saadakseni varmemman pysyvyyden. 

Paljettien ompelussa oli oma hommansa, mutta vaivannäkö kannatti. Kassi on monikäyttöinen ja taatusti ainutlaatuinen. Se on samalla asun näyttävä yksityiskohta, tai kassi, jota voi pitää mukana tarpeen varalle.
Seuraava suunnitelmani sai siivet alleen kauan sitten tekemistäni jääkaappimagneeteista ja tuon samaisen t-paidan selkäpuolesta. Ja koska rakastan kaikkea hyvää ja makeaa ja ihanan sokerista, niin miksei sitä voisi julistaa ympäri maailmaa?
Tässä pienet lähikuvat noista ihanista herkuista! Magneeteissa huovan takana on pahvi, johon magneetti on liimattu. Kassissa huopapalat on ommeltu pykäpistoin huovanvärisillä ompelulangoilla. Molemmissa kasseissa trikoopohja on ommeltu ensin harvalla suoralla ompelukoneompeleella, reunoissa on tiheää siksakkia.

Pykäpistot on helppo tehdä: vie neula molempien kankaiden käpi työn etupuolelta. Älä vedä lankaa kireäksi, vaan jäljelle jääneestä lenkistä pujotat neulan uudestaan läpi. Kuviosta muodostuu peräkkäin kuin 90 asteen kulmia. Tarkemmat ohjeet kuvina löytyvät varmaan googlesta, jos jaksaa hetken etsiä.

Olipas mukava päivä muutenkin: leivoin siskoni kanssa kinkku-juusto -muffinsseja, sämpylöitä ja suklaamurukeksejä :) Huomenna herään yöllä kolmelta ja lähden kohti pääsykokeita Kouvolaan.

 

 

Luvassa lisää jäätelöitä, korun muodossa kylläkin!

Love ya!

Tiia:)<3



Paitakaaos

Siis älkää koskaan ostako H&M:ltä printtipaitaa, ellette varaudu pettymään. Kattokaas mitä mun paidalle kävi tyyliin kolmannen pesun jälkeen: hopeinen väri katosi lähes täysin, tekstistä ei saa enää mitään selvää, ja kiukuttaa niin paljon että oksat pois!



...hieman alkuperäistä väriä kirjainten yläreunasta.

Koko sekava alkupiste &...

Mutta onneksi paita ei lentänyt kierrätykseen, niinku moni ois varmaan tehnyt, ellei jopa heittäny roskiin. Palauttaa en voinut, koska ostosta on jo pari vuotta aikaa. Neiti näppäränä otin pensselin käteen ja avasin kangasväripurnukan, mustan sellaisen, ja tein pienen ihmeen taas vaihteeksi. Nyt teksti näkyy ja paitaa voi taas käyttää! Ehkä tämä oli kuitenkin onni onnettomuudessa tilanne. Alkuperäisessä printissä 3 sanaa oli toistettu turhan takia, mikä teki sanomasta sekavan, joten ratkaisuni selvensi senkin asian. Jätin siis maalaamatta nuo 3, jolloin ne kimaltavat juuri ja juuri näkyen printin reunoilta. Kangasvärit ovat muutenkin hyvä tapa uudistaa vaatteita ja muita tekstiilejä pikkurahalla; yksi purkki maksaa vain muutaman euron. Tämä bisnes oli minulle täysin ilmainen tällä erää; väriä oli jo ennestään, niinkuin surullisenkuuluisa paitakin.

Pieni ohjesarja kangasväreille:
1. Lue purkin tai pakkauksen ohjeet
2. Mikäli niitä ei löydy:
-pese kangas ennen käyttöä (yleensä pitäisi sisältää vähintään 50% puuvillaa)
-silitä etukäteen, niin kuvio on helpompi maalata
-anna kuivua hyvin, muutama tunti käy
-silitä n. 5 min niin, että värjätty kohta on peitetty esim. silitysliinalla, jolloin mahdollinen irtoava väri ei tartu rautaan
-pese nurinpäin käännettynä


Siinä se nyt komeilee, taidanpa nukkua tuo ihanuus päällä ensi yön poikakaverin viekussa. Olen tällä hetkellä wannabe-kiekkoleski, tai siltä se ainakin tuntuu, kun koko ajan tulee joku peli, joka täytyy vahdata. Onhan urheilu hienoa ja se, että mennään yhdessä peliä katsomaan, mut en enkä koskaan ymmärrä miesten maailmaa tässä asiassa. Ehkä se on hyväkin, en nimittäin usko kovin monen miehen ymmärtävän naisten, tai vielä vaikeampaa, minun maailmaani. Yritän kuitenkin opetella SM-liigan rakenteen ja pysyä tilanteesta kartalla. Kai. Jotenkin. No, jääpähän enemmän aikaa blogittelulle ja ihanille käsitöille, joita niin rakastan.

Nyt alan päästä jo vauhtiin tässä blogielämässä, teen siitäkin ihan omanlaiseni;

 

Love ya!

Tiia:)<3

Kamerainen kaulakoru

Ihka ensimmäinen tuunauspäivitykseni! Tämän tekemisestä on jo pari kuukautta aikaa, mutta mitäs sitten, se on vaan niin hieno, että se oli pakko saada tänne, ja vielä aloittamaan tämä osio. Se on kuin ruumiillistuma kaikista ihanista ideoista, joita mun päässä risteilee. Lisäksi, tämä koru kuvaa ehdottoman hyvin tyyliäni: vähän ideaa jostain, mietintää ja jalostusta, muuttelua ja taas täysin-minä -juttu on syntynyt.

Löysin kuvassa olevan valokuvan viime keväänä joltakin nettisivulta, en muista oliko se jonkun liikkeen online-shop vaiko kentien blogi tai joku muu, mut anyway, tulostin ja säästin kuvan ja jätin idean muhimaan.
Sitten satuin viime syksynä ostamaan pienen muistikirjan Tiimarista, jonka aukkokannessa komeili ihana kamera-riipus (hintaa kirjalle taisi tulla 1,50 €)! 

Pari kuukautta sitten löysin tulostamani kuvan ja huomasin palasten loksahtavan kohdalleen. Helmiä löytyy laatikoistani yllin kyllin, joten ainoa ostos oli ketju, jonka sain hankittua 2,10 €:lla Nokialla sijaitsevasta Korutaivaasta; voin linkata yhteystiedot ja nettikaupan tännekkin jossain välissä.

Kasasin kokoon suunnilleen kuvan tyylisiä helmiä ja kokosin ihanuuteni. Helmet ja riipus on kiinnitetty korupiikeillä tai välirenkailla isonpaan renkaaseen, joka roikkuu ketjussa. Viimesilauksena liimasin strassikiven kameran linssiksi :) Helppoa ja yksinkertaista, mutta niin ihanan uniikkia. Koru muistuttaa valokuvausharrastuksestani, eikä kellään muulla ole juuri tällaista korua!

Kuvaa tulostaessani aikoja sitten olin jo valmiiksi masentunut, koska en koskaan tulisi saamaan tuota ihanuutta itselleni. Tykkään siis kerätä kaikkea kivaa, enimmäkseen koruja, mutta poikaystäväni on asettanut minulle 200 kipaleen takarajan, jota en saa ylittää. Lähellä rajaa ollessani tuunaan kahdesta korusta yhden; saan uuden korun määrän pysyessä plussan puolella.

Ja btw, pidän kamerakorun omasta versiostani paljon enemmän kuin alkuperäisestä...

 

Love ya!

Tiia:)<3

Hellou!

Moikkelis moi täältä uuden blogin asennusten ja pähkäilyjen seasta! On ollut ihan huippua tässä viimeset pari päivää opetella käyttämään tätä, ainakin nyt niin, että eteenpäin pääsee :) Olen siis 18-vuotias neitonen Nokialta ja erittäin kiinnostunut vaatteista, muodista, asusteista ja kengistä tottakai! Lisäksi olen melko omaperäinen tyyliltäni... en nimittäin omista kovinkaan montaa vaatekappaletta, korua tai laukkua, jotka eivät olisi kulkeneet tuunausosastoni läpi. Tykkään muunnella ostamiani tuotteita juuri omanlaisikseni. Jo ala-asteella toisen matkiminen kuului tapoihin, joita ei katsottu hyvällä. Ensimmäinen kriisini tuli yhdessä nuortenillassa Pappilassa (paikasta tulette kuulemaan vielä), jolloin jollakulla vuotta nuoremmalla tytöllä oli samanlainen paita kuin minulla! Siitä oikeastaan alkoikin tämä intoiluni.

Tunnen jollain tavalla eläväni juuri sen kautta, mitä minulla on ylläni. Sehän on kuva, joka tuntemattomille ihmisille ensimmäisenä välittyy. Tyylini ei ole kuitenkaan rajattu yhteen muottiin; asut niin leffailtaan, teatteriin kuin kouluun löytyvät helposti yhdisteltävistä vaatekappaleista.

Rakastan vaatteiden lisäksi mitä suurimmassa määrin vedenalaista maailmaa ja blogini nimi onkin yhdistelmä näistä. Blogeiluihini tulen kirjoittelemaan pienen elämäni pienistä onnellisuuden hetkistä, uusista luomuksistani, tyylivinkeistä ja oman tyylin etsimisestä. Lisäksi saatte ihastella uusia löytöjäni niin ihanan raivostuttavista vaateliikkeistä, tietenkään unohtamatta ohjeita erilaisiin tuunailuihin niin vaate- kuin sisustuspuolellakin (,joka on myös suuri intohimoni).
Fiilistelyni saapuvat pari kertaa viikossa silmienne tutkisteltaviksi ja päiviänne piristämään. Kiitos ihunan ystäväni Vivianin, yli vuoden ajatuksissani ollut unelma omasta blogista sai siivet alleen. Hänen blogiaan ihaillen olen monesti saanut paremman mielen, joten muidenkin kannattaa kokeilla!

Fiilis ei vois just nyt olla parempi, ulkona paistaa aurinko tänään asentamieni pitsiverhojen läpi, ja jännitys tiivistyy kun olen painamassa ensimmäistä kertaa julkaise-painiketta.

Tästä se lähtee,

 Love ya!

Tiia:)<3