Simppeleitä helmikoruja



Siis niin helppoja, yksinkertasia ja samalla niin kauniita! Näissä ei paljon osaamista vaadita, sopii siis ihan kaikille, keillä on vähääkään värisilmää :)



Jo tarhassa opeteltu helmien pujottelu langanpätkään ei varmaan ole päässyt keltäkään unohtumaan. Vaikeusastetta lisäävät tietenkin solmut, joita päihin on tehtävä, etteivät pallukat putoile pitkin lattiaa. Kuulostaa ehkä tylsältä, ja siltä, ettei lajissa tarvitse luovuutta; päinvastoin! Vain avaruus on rajana näitä yhdistelmiä pohdiskellessa. Erilaisista materiaaleista tehtyjä helmiä voidaan yhdistää toisiinsa miten päin vaan. Myös muut kuin kaupan helmet käyvät koruun: vaijeriin voi pujottaa mitä tahansa tavaroita, joissa on sen mentävä reikä.

Ostin kirpparilta kesällä tällaisen kaulakorun parilla eurolla materiaaleiksi. Ketjuista onkin syntynyt jo monta ranne-tai nilkkakorua, ja samanlaisia yhdistämällä olen saanut aikaiseksi kaulakoruja.

  Aina pieniä pätkiä jäi kuitenkin yli, joten keksin tehdä pitkän kaulakorun, johon liitin ketjunpätkiä mukaan.

Tämän korun tein korupiikkien avulla. Tein lenkin toiseen päähän, pujotin piikin täyteen helmiä ja tein uuden lenkin. Yhdistelin piikkejä laittamalla välillä ketjua väliin ja sain näppärästi tehtyä uniikin kaulakorun.

Rannekorun tein muistivaijerin avulla. Rannekiepiksikin kutsuttu metallilanka säilyttää muotonsa ja pysyy kiepillä. Tein päähän korupihdeillä silmukan ja aloitin pujottelun. Loppuun taas silmukka ja voila! Korusetti on valmis.

 Sitten seuraavaan:

Tämä syntyi vaijeriin pujottelemalla. Kumpaankaan koruun en asettanut helmille mitään järjestystä. Kaadoin ne vain kippoon ja pujottelin mieleni mukaan. Aina välillä tarkistin työni jälkeä siltä varalta, ettei yhdenlaista helmeä ole montaa pienen matkan sisällä.

Päät kiinnitin kiinni puristettavien välihelmien avulla. Niillä voi hyvin päätellä vaijerikoruja; helmet eivät taatusti pääse valloilleen. Niskan kohdalle lisäsin merkiksi ison renkaan, ja väliin lisäsin pienen karppia muistuttavan riipuksen.

Loput riipukset käytin rannekoruun:

Korupiikkien ja välirenkaiden avulla sain sekä helmiä että riipuksia mukaan. Ne ovat muovisia, vaikka aika lailla metallilta näyttävätkin.

Tässä oli haastetta kyllä kerrakseen, kun on yhtä tarkka väreistä ja muodoista kuin itse olen. Mutta kyllähän sieltä haluttua lopputulosta viimein löytyikin.

Kylmiin tunnelmiin Kouvolasta lopetellen,

Love ya!

Tiia :)<3



Ripaus blingiä... *



Nyt otin asiakseni tuunata jo muutaman kuukauden ajatuksissani olleen idean eloon. Puhuin tästä laukusta jo eräässä aiemmassa päivityksessäni. Silloin en vielä saanut mitään aikaan, mutta täällä Kouvolan kylmässä illassa sisällä istuessani, kaakaomuki toisessa kädessä, päätin ryhtyä hommiin.

Heti vintiltä tämän löydettyäni päässäni alkoi raksuttamaan, miten voisin tuunata sitä. Käytin laukkua monta kuukautta tekemättä mitään, kunnes eksyin Tiimarin skräppäyshyllyille. Silmiini osuivat suuret muovitimantit ja tajusin samassa, mihin niitä käyttäisin.

Ensinnä piirsin paperille alueen, johon halusin koristeluni tehdä. Sitten leikkasin sen irti, ja jätin toisen palasen paikalleen. Näin sain kolon, jonne aloin timantteja liimailemaan.

Käytin vahvaa superliimaa, jota valutin tyhjän karkkipussin päälle. Otin siitä liimaa hammastikulla ja tein liimatäpliä aina pienelle alueelle kerrallaan. Liima kuivui yllättävän nopeasti, joten täytyi olla vikkelä. Tällä kertaa selvisin liimaamatta sormiani yhteen. 

Jokaista timanttia pitää painaa paikallaan hetken, jotta se liimautuisi tasaisesti, ja pysyisi kiinni mahdollisimman kauan. Pienempiä painoin kerralla useampaa, päälle voi asettaa jotakin raskasta liiman tarttumisen ajaksi. 10 sekuntia riittää vallan hyvin.

Timanteissa oli erittäin surkea ohut kaksipuolisen teipin tapainen tarrakalvo toimittamassa kiinnittäjän virkaa. Revin kalvot pinseteillä irti, sillä jos ne olisi jätetty liiman ja nahan väliin, liima ei olisi kiinnittänyt osia toisiinsa ja timantti olisi saattanut irrota nopeasti.

Timantit maksoivat 2,99 per levy, + että sain opiskelija-alennuksen niistä, joka on 10-15%. Joten aika vähällä sain tuunattua taas jotakin uutta ja hienoa. Lisäksi timantteja jäi puolet levyistä, joten niistä riittää vielä muuhunkin.

Tällainen kaunistus siitä tuli :) Nopeaa, heppoa ja vaivatonta. Onhan se aika näyttäväkin tavalliseksi pikkulaukuksi, mutta eipä ainakaan pääse elämä käymään tylsäks :P

Timanttisin terveisin "Kouvostoliitosta", kuten sain Pappilassa viilkonlopun aikana kuulla asuvani. :)

Diamonds are forever... And the girls best friend.

Love ya!

Tiia :)<3

Säilytysideoita iki-ihanille koruille!

Kaikki rakastavat koruja.

Tai no, en ole ihan varma, mutta kaikkien ainakin pitäisi!

Olen täysin positiivisen varma siitä. 

Mutta käydäänpä asiaan. Yleensä ihmiset pitävät korujaan pienissä purkeissa tai iänikuisissa rasioissa, jotka ovat tupaten täynnä. Kaulakorut ovat sotkeutuneet kaikkeen mahdolliseen, ja muodostavat epämääräisen möntin höystettynä sormuksilla ja parittomilla korvakoruilla, unohtamatta tietenkään niitä kahta rannekorua, jotka ovat kasan päällimmäisenä. Niitä käytetään vain siksi, että kukaan ei jaksa setviä sotkua. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Onneksi löysin ratkaisun tähän kaaokseen.

Koruja voi säilyttää monessa eri paikassa. Itse pidän kalliita koruja, kultaisia ja hopeita, eri paikassa kuin muita. Pidän niistä muutenkin parempaa huolta, sillä niihin liittyy paljon muistoja ja niiden hukkuminen harmittaisi kaikista eniten. Kuten varmaankin muistatte, tein vähän aikaa sitten sormuksilleni rasiat. Sormusrasiat ovat hyvä tapa säilyttää niin pieniä kuin isojakin koristuksia. Niitä voi myös asetella näkyviin erilliseen rasiaan, jonka tiedät sisältävän vain sormuksia.

Suosikkini korujen säilytykseen liittyen ovat korutaulut. Ne ovat ihana sisustuksellinen elementti ja samalla toimittavat tärkeää virkaa. Sen lisäksi että korusi ovat kauniita ja kaikki näkevät ne, myös itse huomioit ne paremmin. Mottoni tässä asiassa onkin, että näkymällä käyttöön. Jos näet heti kaikki mahdolliset vaihtoehdot asuasi piristämään, tulet todennäköisesti myös niitä käyttämään. Jos korut ovat piilossa, en usko, että kovin usein aamukiireissäsi eksyt lippaallesi niitä etsimään. 

Korutaulujen tekeminen on helppoakin helpompaa. Tarvitset valokuvakehyksen, josta poistat lasin, ja mahdolliset välipaperit. Sinulle jää siis puukehys ja takapahvi. Lisäksi tarvitset palan superlonia; sitä on voinut olla eristeenä ostamiesi elektroniikkalaitteiden laatikoissa tai voit käydä ostamassa sitä askartelutarvikeliikkeistä.

Kiinnitä takapahvi takaisin kehykseen ja mittaa aukon suuruus. Leikkaa superlonista aukon kokoinen pala. Sivele kehyksen aukosta näkyvä takapahvi täyteen juoksevaa liimaa, erikeepperi kelpaa varsin hyvin. Aseta pehmopala aukkoon ja paina hetken aikaa. Aseta päälle jotakin painavaa, esimerkiksi vähän aukkoa suurempi kirja. Sen päälle voit kasata muutakin painavaa, mutta alimman kirjan tms. on oltava aukkoa suurempi, jotta paino jakautuu tasaisesti ja liima kiinnittää superlonin joka kohdasta. Anna kuivua kunnolla. 

Kuivumisen jälkeen voit koristella reunat. Leikkaa satiininauhasta aukon ympärysmitan pituinen pätkä + 1,5cm vara. Kehyksen ja pehmopalan välissä on pieni aukko, tunge sinne siis satiininauhan toista reunaa niin paljon, että toinen reuna on superlonpalan ulkoreunan tasalla. Kiinnitä hattuneulan näköisillä nuppineuloilla (niissä ei ole pallopäätä, vain tasainen tappi) tasaisin välimatkoin, jotta nauha pysyy paikoillaan.. Korutaulusi on valmis! :)

Muista, että korutaulusi voivat olla millaisia tahansa! Pieniä tai suuria, muovisia tai värikkäitä, pyöreitä tai kolmioita; vain oma kekseliäisyys on rajana. Kannattaa myös kiertää kaikki kodin kaapit läpi vanhojen tavaroiden kierrätysmahdollisuuksien vuoksi.

Niin ja voihan näihin laitta vaikka mitä koruja, itse olen käyttänyt koristeellisia nuppineuloja apuna kaula- ja rannekorujen kiinnitykseen. Lisäksi sisustustasi on helppo muokata; jos kyllästyt koruihisi, vaihdat vain järjestystä, ja saatat löytää aivan uusia mahdollisuuksia "vanhoista tylsistä" koruistasi.

Varsinkin korvakoruja voi vallan hyvin laittaa koukuistaan roikkumaan erilaisten maljojen ja muiden astioiden tai koriste-esineiden reunoihin killumaan. Monesti koristemaljat jäävät vähälle käytölle, joten nyt on hyvä aika ottaa ne ulos kaapeista!

Ripustelen korujani melkein mihin vaan. Tämän ihanan peilin molemmilla puolilla on pienet tapit, joita voi hyvin käyttää tähän tarkoitukseen. Korupuun ostin joskus JYSKistä ja sekin on vaihtuvan korukatraani näyttämö. Välillä pidän sitä tyhjillään, sillä se on itsessään jo niin kaunis.

Mitäs muuta vielä...? Ainiin, lokerikot!

Mikäli et halua, tai sinulla ei ole tilaa pitää korujasi esillä, voit valita helpon lokerikkoratkaisun. Kampauspöydän alle on helppo porata kiinni sellainen liikkuva taso, jolla ennen vanhaan pöytätietokoneen näppäimet sijaitsivat. Korut ovat helposti otettavissa, mutta eivät näkyvillä. Tilaakin säästyy mukavasti.

Voit myös tyytyä helppoon koukkuvaihtoehtoon. Hanki nätit koukut ja poraa ne seinään haluamaasi kohtaan. Nämä ovat käteviä ainakin kylpyhuoneessa. 

Jos mietitte, miten olen kehittänyt näin monta tapaa säilyttää arvokkaita metallinpalojani, niin olen paininut säilytysongelmien kanssa kauemmin kuin edes muistan. Aina kokoelmani kasvaessa olen keksinyt uusia tapoja säilyttää niitä. Korut ovat intohimoni, ja olen aina pitänyt niistä hyvää huolta. Silloin ne kestävät pitempään, ja niistä on paljon iloa! Uhratkaa hieman kallisarvoista aikaanne asusteidenne järjestelyyn :)

Love ya!

Tiia:)<3