"Elämän pieniä iloja"

Elämä on niin täynnä kaikenlaista pientä kivaa, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Useinhan käy niin, ettei tajua, miten hienoja asioita elämässä on, ennen kuin ne menettää. Toivon vaan, ettei itselleni koskaan kävisi niin, mutta kai se on väistämätöntä.

Olen nyt siis muuttanut Kouvolaan. Kaukana kaukana kotoa on ehtinyt sattumaan (kirjaimellisesti) ja tapahtumaan yhtä sun toista. Ensinnäkin huomasin, että minulla on vaatteita järisyttävän paljon. Matkalaukkuja en pystynyt edes kantamaan, ja purkamisessakin meni vaikka kuinka kauan. Taisin sanoakin vanhemmilleni, etten enää koskaan osta lisää vaatteita.

Ostinpa kuitenkin juuri toissapäivänä. Upeat farkut, jotka oli räikeästi kuvioitu. Ginasta löysin ja kymmenen euroa maksoin. Olen jo pitkään haaveillut kuvioiduista housuista, ja nyt uskalsin räväyttää. Ehkä se on tätä itsenäistymistä sitten.

Ja toiseksi, koruja on tajuttomasti. Ja tein niitä taas lisää.

Mutta asiasta rasiaan, jatketaan. Koulussa on ollut tähän mennessä huippua, teoriapuoli välillä kyllä vähän tökkii, mutta  itse tekeminen sujuu loistavasti. Sain jo paaaaaaaaaaaaaaljon uusia tuttavuuksia, ja meillä on älyttömän mukava porukka koulussa. Täällä ihmisiin pystyy tutustumaan paljon helpommin kun Hämeessä :S.

Perjantaina olin junalle lähdössä kun leikkasin leipäveitsellä pari sormea auki. Leikkuulauta oli siis ihan vieressä, mutta juuri nyt jätinkin käyttämättä. Kiltti naapurintäti kuskasi hätääntynyttä ja juuri muuttanutta opiskelijaa ympäri kaupunkia; enhän mä voinut tietää ees minne pitäis mennä! :O No kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja pääsin Nokialle. Tikkejä sain 2 ja odottelin kaks tuntia niiden laittoa. Huomenna pääsenkin niistä eroon, mutta juuri kuulin, että nyt vuorostaan poikaystäväni oli leikannut veitsellä sormiinsa. Onks tässä joku vuorojärjestelmä?

Sallan kanssa täältä Kouvolasta kävin sit shoppailemassa keskustassa, ja sain esittelykierroksen kaupungista. Nyt pysyn jo vähän kartalla. Tänä aamuna Home Enterin paketti saapui ja sain uusia suosikkileffoja tänne pieneen yksiööni. Tänään on muuten leffailta, joka torstai on. Pieni läppärini pauhasi viime viikollakin kun lösähdin sohvalle rentoutumaan leffan ääreen.

Niin niistä pienistä iloista siis; aina on asioita, joista kannattais iloita, sitä ei vaan usein muista, tai huomaa. Tällä kuluneella viikolla mulla on ollut tosi monta asiaa, joista olen kiitollinen, mm. nämä:

Vanhemmat, jotka hakivat paikatun lapsensa kotiin

Uusia ihania ja mielenkiintoisia tuttavuuksia

Huippuystävällinen naapurintäti

Hyvää ruokaa (ensimmäinen itsetekemä kunnon safka, makaronilaatikko)

Auringonpaiste ja pyörä, jolla sudin pitkin kaupunkia nopiaan

Elämä.

Näistä muistuttamassa ovat nämä kuusi sööttiä korvista, jotka myös tuolta shoppailureissullani ostin.

 

 

 

 

Joy, Vibe, Faith, Real, Free, Soul.

 



Asia, josta en iloitse, on tuo pieni kuva, joka ei lukuisista yrityksistäni suurene mihinkään. Sovitaan nyt niin, että katson tällä kertaa sormieni läpi.

 

Siinä ne tärkeimmät taas tällä kertaa!

PS. Älkää leikatko sormeenne.

 

Love ya!

Tiia:)<3



Merelliset asusteet

Tämän päivän teemaksi otin merelliset asusteet, niitähän kun minulta löytyy...

Rakastan merta, niinkuin olette jo saattaneet huomata. Sitä aavaa tyyneyttä, joka huokuu rauhaa ja vapautta. Myrskytkin ovat ihania, vaikka saavat ne tuhoakin aikaan. Meren raivo on ihmeellistä ja niin pysäyttävää. Sekä mahtipontisuus että pienet ihmeet kuuluvat meren luontoon.

Rakastaisin ajatusta pukea meri ylleni. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä no, niin, miten se olisi? Siksi kannan sitä aina jotenkin mukanani, esimerkiksi koruissa, mutta myös muutenkin. Vähän kuin Nuuskamuikkunen sanoi Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa, ettei hänen tarvitse kantaa mitään mukanaan tai kerätä mitään; kaikki hänen näkemänsä asiat säilyvät muistoissa.

Mutta tosiaan, en usko, että kovin montaa päivää on tullut elettyä ilman jotakin meriaiheista. Ja koska en voi pukea merta ylleni, mukanani on jotakin pientä. Sormus, rannekoru tai huivi ajaa asian. Tänään esittelen kaksi asustetta, joihin olen totaalisen ihastunut :)

 

Ostin yhdellä Ruotsin reissullani Guldfynd -nimisestä liikkestä kauniin kaulakorun, jossa roikkui meriaiheisia kuvioita; meritähti, kilpikonna, näkinkenkä ja merihevonen. Kauniit pastellisävyt herättivät huomioni, eikä hinnassakaan olut haukkumista. Ketjussa oli sellainen lukko, jossa tappi pujotetaan renkaan läpi, en tiedä, miksi sitä oikeasti kutsutaan. Ketju ei ollutkaan kovin hyvin punottu, sillä se meni kiemuralle alinomaa, eikä lukkokaan pysynyt kiinni. Vaihdoin näppäränä tyttönä ketjun, mutta kun se oli hetken roikkunut telineessään tajusin, että rannekoruna se olisi paljon käytännöllisempi.

 

Satuin ostamaan kirpparilta käytettyjä koruja sekapussissa. Utuisen sinisen sormukset ja yhteensopivan ranneketjun kanssa pussista löytyi kaulakoru delfiiniriipuksella. Huomasin ajan myötä, etten sitäkään oikein käyttänyt, ja keksin yhdistää nämä kaksi korua. Pastelliriipukset päätyivät ranneketjuun delfiinin kanssa. Juuri kun olin saanut työni valmiiksi, tajusin taas jotakin. Olisi sääli pitää mereneläviä "vangittuina" ranneketjussa, joten irrotin jokaisen, ja lisäsin niihin pienet papukaijalukot.

 

 

 

Nyt voin laittaa ne rannekorun lisäksi kiinni myös kaulaketjuun tai sormuspohjaan. Jos koru on monipuolinen ja helposti muunneltava, sen käytöikä pitenee ja hinta käyttökertaa kohden vastaavasti pienenee.

 

 

Seuraava ihanuus on tämä lompakko, kirpparilöytö myös. Menin Tampereen Radiokirppikselle, joka on melko sotkuinen paikka. Ei huvittanut lainkaan alkaa penkomaan tavaroita, kun kaikki oli hujan hajan ja vaatteet likaisia. Yhdestä pöydästä kyllä bongasin jotain osuvaa.

 

 

 

Hienostunut merenneitolompakko on myös aikas kätsy; korttipaikkoja jäi vielä ylikin, vaikka olen melkein jokaisen liikkeen kanta-asiakasklubissa! :O Eikä paketti täytenäkään ole paksu, täytyy vaan tarkistaa, ettei liian täyteen sitä tunkea, muuten neppari ei mene enää kiinni. 

 

 

 

Merellisissä tunnelmissa (kuinkahan monennen kerran) lopetellaan, jatketaan taas pian!

 

Love ya!

Tiia :)

Sormusrasia

Tämän tekeminen oli huippuhauskaa, mutta välillä kävi kyllä milessä, ettei tästä tuli yhtään mitään. Surffailin netissä etsimässä kynsien laitosta juttuja ja videoita. Päädyin lopulta YouTubeen, josta valitsin linkkiä toisen perään ja löysin videoita, joissa tällainen neuvotaan tekemään.

Video neuvoi tarvikkeiksi puurasian, jonka sisälle tehtäisiin rullia fleecestä ja päällys tulisi kankaasta. Rupesin heti miettimään, mistä saisin puisen rasian, joka pitäisi maalata ja koristella; ja päädyin jälleen epätoivoon. Rasiat ovat kalliita, fleeceä pitäisi hakea Tampereelta ja maalikin pitäisi ostaa. Halusin nimittäin turkoosin rasian, (kappas).

Hetken päästä tajusin, että tuunauksen ideahan on se, että hyödynnetään vanhaa; sitä muokataan, muodistetaan ja uusiokäytetään niin, että luontoa säästyy ja vanhat tavarat saavat uuden elämän. Siitä tulikin mieleeni rasia, jonka sain siskoltani jokin aika sitten. Toinenkin sellainen minulla oli; sain joululahjaksi Doven lahjapakkauksen, jossa oli suihkugeeliä sun muuta. Rasioiden kannessa on läpinäkyvää muovia ja laatikko pysyy kiinni magneetilla. Eli hei, rasiat: löytyy!

Sitten fleece-asiaan. Olihan meillä sitä, mutta lupasin tehdä niistä hupparin pikkuveljelleni noin viisi vuotta sitten. En tiedä, vieläkö hän hupparin haluaisi, mutta olen sanonut, että teen siitä sitten jotain muuta hänelle, kun ne on kerran sitä varten ostettu. Sitten muistin superlon-palat, jotka sain isältäni. Ne olivat pehmusteina joillekin laitteille ja kas kummaa, ajattelin joskus tarvitsevani niitä. Nyt tuli aika sille. Leikkelin pötköjä siis A4-kokoisista superlonarkeista.

Entäs päällyskangas? Meillä on paljon lakanoita, ja aina kun joku vanhimmista repeää, tuuppaan sen pesukoneeseen ja otan talteen tuunailujani varten. Halusin valkoisen, eikä sellaista varastostani löytynyt. Sattumalta siskoni huoneen ovi oli auki ja näin rikkinäisen valkoisen lakanan sängyllä. Otin sen mukaani ja vaihdoin uuden tilalle. Pesukoneessa lakana repesi hiukan lisää, muttei onneksi niin paljon, ettei se olisi ollut hyödytön.

Kaikki materiaalit ovat siis kierrätettyjä omassa työssäni. Älä huoli, jos et heti löydä kotoa tarvitsemaasi. Löysinhän itsekin materiaalit vahingossa!

Sitten itse työhön...

Eli etsi laatikko, johon haluat tehdä sormuspohjan. Mittaa laatikon leveys vaakasuoraan sisäpuolelta; näin tiedät, kuinka pitkiä pötköjä sinun tarvitsee tehdä. Omani olivat 1,5cm paksuja, kauhean paljon ohuempia ei kannata tehdä, sillä pohja on vaikeampi pitää kasassa, jos välit ovat kovin pieniä. Lisäksi laatikosta tulisi ahtaan näköinen.

Kun olet leikannut pötköjä, laita niitä rasian pohjalle rinnakkain, kuten yllä olevassa kuvassa. Älä tunge pötköjä liikaa rasiaan, sillä kankaalle pitää jättää myös tilaa. Laita pötköt rasiaan niin, että rasia täyttyy, muttei pursua yli.

Nyt sinulla on oikea määrä pötköjä. Seuraavaksi laitetaan kangas.

Leikkaa lakanakangasta laatikon levyiseksi. Pituus on noin kolme kertaa laatikon pituus, sillä kangasta kuluu palojen väliin. Pyöräytä ensimmäinen pötkylä kankaaseen ja aseta laatikkoon.

Nosta kangas ylös niin, että pötkön sivuun jää kuitenkin kangasta. Lisää toinen pötkö. Taita kangas sen yli, kiristä se tiukkaan, ja nosta taas ylös.  

Näin jatketaan, kunnes laatikko on täynnä pötköjä. Alku on vaikeaa, ja tuntuu, etteivät pötköt pysyisi paikoillaan. Voit joutua kiristämään kangasta useaan otteeseen ja ehkä purkamaan rekennelmaasi jokusen kerran; juuri niin kauan kuin olet tyytyväinen tulokseen. Kun olet laittanut viimeisen pötkön, leikkaa ylimääräinen kangas pois. Tuuppaa loppupätkä viimeisen pötkön ja laatikon reunan väliin. 

Seuraavaksi sivureunat viimeistellään. Ne voivat näyttää periaatteessa miltä tahansa, omani olivat ainakin ihan rispaantuneet ja rytyssä, paikoin kangasta oli liikaakin. Periaatteessa mitä tahansa reunoille on käynyt, voit piilottaa sotkusi. Töki ylijäämäkangas reunoista pötkön ja laatikon väliin viivotinta apuna käyttäen, ja leikkaa pituudeltaan sopiva nauhanpätkä reunaan. Työnnä päät pötköjen ylä- ja alareunasta laatikon sivulle.

Niin ja itselläni ainakin rasioihin mahtuu muutakin kuin sormuksia, kuten nappikorviksia.

Rasiat ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa, ja hyödyllisiähän ne ovat. Ja huoneen kaunistus! :)

Saan aina kuulla siitä, kuinka säästän kaikkea muiden mielestä turhaa roinaa. Tälläkin kertaa siitä oli hyötyä. Eihän sitä ikinä tiedä, mihin kaikkeen  mitäkin voi käyttää! 

Love ya!

Tiia:)<3

Uutta ja ihmeellistä... ja hieman merellistä

Polttavan kuuma aurinko porottaa lähes tuulettomalle aavikolle. Preeria on hiljainen, vain pari bundleweediä kierähtää ohi. Nuo kuivat oksapallot ovat ainoa liikahdus, jonka katsoja näkee.

Ja kyllä, nyt puhutaan blogistani.

Viikot ovat vierähtäneet kuin siivillä, eikä koneelle ehtimisestä ole ollut tietoakaan, saati sitten entiseen malliin tuunailemisesta. Mitäs mä sitten olen tehnyt??

Kaikennäköistä :)

Sain hyväksymiskirjeen tulevasta koulustani, lähden lukemaan vaatetusta Kouvolaan. 200 km:n päässä alkaa uusi luku elämäni kirjassa; yksin, pelokkaana ja uteliaana. Pari viikkoa sitten kävin tekemässä vuokrasopimuksen ja kämppäni on nyt oikein suloinen; uusittu keittiö, 24 neliötä, lähellä kaikkea. Keskustassa on nappikauppoja, gina tricot ja Anttila. Lähellä kauppakeskus Veturi, joka on varmaan kolmen tai neljän Koskikeskuksen kokoinen. Uutta, outoa ja jännää.

Aloituspäivänä sain jo paljon uusia tuttavia, ja lomautusten aikana olen valmistellut kaiken näköisiä asioita uutta lukuani varten. Oma huoneeni täällä kotona on vielä melko täysi, mutta alkaahan se jo näyttämään vieraalta. Tänään pakkasin koruni kananmunakennoihin, kummaa.

Olin kaupunkiriparilla apuohjaajana viikon, se uuvutti ihan täysin. Lisää hankintoja. Lisää suunnittelua. Lisää kaikkea. Pelottaa. Jännittää. Miten mä pärjään yksinäni? Osaanhan mä pyykätä, kokata ja siivota. Mut yksin asuminen on paljon kaikkea muutakin. Ainakin luulisin.

Eilen mulla oli tosi hyvä päivä. Tein leopardikuosista hametta, joka ei tullut vielä ihan valmiiksi. Tein paidan, huiman huikeen ihanan merellisen täydellisen omantyyliseni paidan. Pinterestistä taas idean saaneena tein kaavan kuviosta ensin paperille, sitten leikkasin kirjaimet ja kuvat irti ja jäljensin reunat lyijärillä kankaalle.

Kangasvärit ovat joka paikassa ollet kamalan kalliita, vähintään 7 euroa pieni puteli, ja tarvitsisin todella montaa eri väriä. Kotiväen kannustamana aloin sekoittelemaan jäljellä olleista pienistä maaliripuista kahta ruskeaa, turkoosia, nudea ja vihreää. Käytin hyväksi myös kuivuneita pensseleitä, jotka eivät kerää väriä itseensä, vaan kaiken saa siirrettyä kankaalle.

Mustiksi tarkoitettujen kirjainten kanssa en alkanut kangasväreillä leikkimään. Pesin koneessa pienen tilkun paitakangasta, johon olin sutannut permanenttitussia. Väri jäi kiinni ja tussihuuruissa oltuani noin puolisen tuntia työni oli valmis.

Silitin värit kiinni ohjeen mukaan ja kiikutin paidan pesukoneeseen. Aamulla yön yli kuivuneeseen paitaan tein seuraavaksi rajaukset pyrstöön ja päähän. Tavallinen harmaa collegepaita, inspiraatio ja sekä buusti että draivi tekemiseen; niin ne unelmat toteutuvat. Upeahan siitä tuli, ei voi muuta sanoa. Paitsi voipas, se on ihana, söpö ja suloinen :)

Laitoin kyntenikin oikein Under the Sea-tyylillä. Meritähtiä ja kuplia :)

Jalostin vähän ideaa I'm Really a Mermaid- paidasta ja tein taulun. Skräppäsin sekaan eri sinisen sävyisiä papereita, tarroja, kuvioleikkurilla punchattuja tähtiä, lehdistä leikattuja kuvia ja kankaanpalan. Vanha vaihtokehys sai uuden elämän, eikä kaavakuviakaan tarvinnut heittää paperinkeräykseen!

Tässä vähän tarkempaa kuvaa,  hieman kyllä kimmeltää, pahoitteluni siitä. En vaan raaskinut ottaa lasia pois, kun olin sen saanut ängettyä kovalla tuskalla kiinni ja tajusin sitten vasta kuvata. Kiinnikkeitäkin metsästin ympäri taloa, kun oli muutama päässyt hukkumaan.

Ainiin, leikkelin siskoni kanssa lehtilaatikosta kierrätykseen meneviä vanhoja lehtiä ja skräppäsin niistä kalenterinkannet. Laitoin sisäpuolelle ensin kontaktimuovin, jotta voisin siirtää skräpätyn kannen uuteen kalenteriini lukuvuoden vaihtuessa. Lempikuvani on oikeassa yläreunassa oleva lankakerästä lähtevä joukkio pieniä ompelutarvikkeita. Niin ja tuo tyttönen veikeä ilme naamallaan suunnittelemassa jotain vänkää vaatteeseen on suoraan kuin peilikuvani ;)

Ja tässä ovat Mauno ja Hannu, uudet söpöläiseni. Sain nämä rakkaaltani synttärilahjaksi (niin kun nekin oli vielä tässä välissä). Pehmojen sisällä on irrotettavat vehnäpussit, jotka voi lämmittää mikrossa ja mahakipu paranee. Näiden nimi olikin Hug Me Better :) Hyvin ajateltu, kun kerta kauas Kouvolaan johtaa neitokaisen tie ja perheen lämpöpussi jää tietysti tänne muiden mahakipuisten kaveriksi. Siinä on kolme halkileikattua omenaa kuvana, on noi mun siis paljon söpömpiä. Ja jos tyhjässä kämpässä alkaa tuntua yksinäiseltä, nostan Hanun tai Manun löllimään mun mahan päälle :)

Paljon aikaa, paljon asiaa, paljon on tapahtunut :) Kohti elämän uusia ihmeitä. Ei enää jännitä niin paljoa, eikä pelota. Mutta vähän kummastuttaa. Eilen kävin vielä Pappilassa, seurakunnan nuorisotiloilla siis, hyvästelemässä ihania ystäviäni, kun opiskelu ja kasvaminen meidät erottaa. Mutta kone tulee kyll mukanani uuteen kotikaupunkiini, joten blogittaminen ei lopu :)

Kiitos kärsivällisyydestänne,

Love ya!

Tiia:)<3