Uutta ja ihmeellistä... ja hieman merellistä

Polttavan kuuma aurinko porottaa lähes tuulettomalle aavikolle. Preeria on hiljainen, vain pari bundleweediä kierähtää ohi. Nuo kuivat oksapallot ovat ainoa liikahdus, jonka katsoja näkee.

Ja kyllä, nyt puhutaan blogistani.

Viikot ovat vierähtäneet kuin siivillä, eikä koneelle ehtimisestä ole ollut tietoakaan, saati sitten entiseen malliin tuunailemisesta. Mitäs mä sitten olen tehnyt??

Kaikennäköistä :)

Sain hyväksymiskirjeen tulevasta koulustani, lähden lukemaan vaatetusta Kouvolaan. 200 km:n päässä alkaa uusi luku elämäni kirjassa; yksin, pelokkaana ja uteliaana. Pari viikkoa sitten kävin tekemässä vuokrasopimuksen ja kämppäni on nyt oikein suloinen; uusittu keittiö, 24 neliötä, lähellä kaikkea. Keskustassa on nappikauppoja, gina tricot ja Anttila. Lähellä kauppakeskus Veturi, joka on varmaan kolmen tai neljän Koskikeskuksen kokoinen. Uutta, outoa ja jännää.

Aloituspäivänä sain jo paljon uusia tuttavia, ja lomautusten aikana olen valmistellut kaiken näköisiä asioita uutta lukuani varten. Oma huoneeni täällä kotona on vielä melko täysi, mutta alkaahan se jo näyttämään vieraalta. Tänään pakkasin koruni kananmunakennoihin, kummaa.

Olin kaupunkiriparilla apuohjaajana viikon, se uuvutti ihan täysin. Lisää hankintoja. Lisää suunnittelua. Lisää kaikkea. Pelottaa. Jännittää. Miten mä pärjään yksinäni? Osaanhan mä pyykätä, kokata ja siivota. Mut yksin asuminen on paljon kaikkea muutakin. Ainakin luulisin.

Eilen mulla oli tosi hyvä päivä. Tein leopardikuosista hametta, joka ei tullut vielä ihan valmiiksi. Tein paidan, huiman huikeen ihanan merellisen täydellisen omantyyliseni paidan. Pinterestistä taas idean saaneena tein kaavan kuviosta ensin paperille, sitten leikkasin kirjaimet ja kuvat irti ja jäljensin reunat lyijärillä kankaalle.

Kangasvärit ovat joka paikassa ollet kamalan kalliita, vähintään 7 euroa pieni puteli, ja tarvitsisin todella montaa eri väriä. Kotiväen kannustamana aloin sekoittelemaan jäljellä olleista pienistä maaliripuista kahta ruskeaa, turkoosia, nudea ja vihreää. Käytin hyväksi myös kuivuneita pensseleitä, jotka eivät kerää väriä itseensä, vaan kaiken saa siirrettyä kankaalle.

Mustiksi tarkoitettujen kirjainten kanssa en alkanut kangasväreillä leikkimään. Pesin koneessa pienen tilkun paitakangasta, johon olin sutannut permanenttitussia. Väri jäi kiinni ja tussihuuruissa oltuani noin puolisen tuntia työni oli valmis.

Silitin värit kiinni ohjeen mukaan ja kiikutin paidan pesukoneeseen. Aamulla yön yli kuivuneeseen paitaan tein seuraavaksi rajaukset pyrstöön ja päähän. Tavallinen harmaa collegepaita, inspiraatio ja sekä buusti että draivi tekemiseen; niin ne unelmat toteutuvat. Upeahan siitä tuli, ei voi muuta sanoa. Paitsi voipas, se on ihana, söpö ja suloinen :)

Laitoin kyntenikin oikein Under the Sea-tyylillä. Meritähtiä ja kuplia :)

Jalostin vähän ideaa I'm Really a Mermaid- paidasta ja tein taulun. Skräppäsin sekaan eri sinisen sävyisiä papereita, tarroja, kuvioleikkurilla punchattuja tähtiä, lehdistä leikattuja kuvia ja kankaanpalan. Vanha vaihtokehys sai uuden elämän, eikä kaavakuviakaan tarvinnut heittää paperinkeräykseen!

Tässä vähän tarkempaa kuvaa,  hieman kyllä kimmeltää, pahoitteluni siitä. En vaan raaskinut ottaa lasia pois, kun olin sen saanut ängettyä kovalla tuskalla kiinni ja tajusin sitten vasta kuvata. Kiinnikkeitäkin metsästin ympäri taloa, kun oli muutama päässyt hukkumaan.

Ainiin, leikkelin siskoni kanssa lehtilaatikosta kierrätykseen meneviä vanhoja lehtiä ja skräppäsin niistä kalenterinkannet. Laitoin sisäpuolelle ensin kontaktimuovin, jotta voisin siirtää skräpätyn kannen uuteen kalenteriini lukuvuoden vaihtuessa. Lempikuvani on oikeassa yläreunassa oleva lankakerästä lähtevä joukkio pieniä ompelutarvikkeita. Niin ja tuo tyttönen veikeä ilme naamallaan suunnittelemassa jotain vänkää vaatteeseen on suoraan kuin peilikuvani ;)

Ja tässä ovat Mauno ja Hannu, uudet söpöläiseni. Sain nämä rakkaaltani synttärilahjaksi (niin kun nekin oli vielä tässä välissä). Pehmojen sisällä on irrotettavat vehnäpussit, jotka voi lämmittää mikrossa ja mahakipu paranee. Näiden nimi olikin Hug Me Better :) Hyvin ajateltu, kun kerta kauas Kouvolaan johtaa neitokaisen tie ja perheen lämpöpussi jää tietysti tänne muiden mahakipuisten kaveriksi. Siinä on kolme halkileikattua omenaa kuvana, on noi mun siis paljon söpömpiä. Ja jos tyhjässä kämpässä alkaa tuntua yksinäiseltä, nostan Hanun tai Manun löllimään mun mahan päälle :)

Paljon aikaa, paljon asiaa, paljon on tapahtunut :) Kohti elämän uusia ihmeitä. Ei enää jännitä niin paljoa, eikä pelota. Mutta vähän kummastuttaa. Eilen kävin vielä Pappilassa, seurakunnan nuorisotiloilla siis, hyvästelemässä ihania ystäviäni, kun opiskelu ja kasvaminen meidät erottaa. Mutta kone tulee kyll mukanani uuteen kotikaupunkiini, joten blogittaminen ei lopu :)

Kiitos kärsivällisyydestänne,

Love ya!

Tiia:)<3