keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ompelurasioita


Kerronpa teille tarinan ompelurasiasta.

 Tai muutamasta. 

Tai kymmenestä.

Tarina alkaa synkkänä myrskyisenä yönä, kun tuskastuin ompelutarvikkeideni sekaisuudelle erinäisissä pahvilaatikoissa ja muovipusseissa. Päätin, että nyt saa riittää! Halusin kauniin säilytysrasian, en sellaista sekamelskaa ja sotkua ja epäjärjestelmällisyyttä. Halusin jotain sellaista, kuin niissä elokuvissa, joissa sankaritar kaivaa ompelurasiansa esiin, ja se on kuvaakin kauniimpi!

Eikun tuumasta toimeen:




Säilyttämistäni karamellirasioista oli viimein hyötyä ja ne löysivät tarkoituksensa. Ja luontokin pelastuu, edes vähän :)
Lisäksi ostin teepussirasian, kaksi pientä ikkunapurkkia ja yhden A5- kokoisen metallirasian tarvikkeilleni, yht. 15€ Anttilasta.



Kouvolan Sinooperin loppuunmyynnistä sain muutamalla eurolla itselleni tämän skottiruutuisen puurasian, jonka halusin epätoivoisesti tuunata. En vaan vielä silloin tiennyt mikä siitä tulisi.

Tuunaaminen alkoin leikekirjalaatikoideni tutkimisella, mutta aika lailla päällimmäisenä olivat tarvitsemani osat. Decoupagea otin kotoa mukaani, ja aloitin skräppäämisen.


Ompeluun liittyvät kuvat sain leimasinsetillä, jonka hankin Kouvolan Tiimarin loppuunmyynnistä. Kuvakollaasini teippasin jesarilla laatikoiden sisäkanteen, jotta ulospäin lopputulos olisi siisti. 



Tässä ovat Anttilasta ostamani metallirasiat. 


Tämä on A5-teerasia, alla A5, jossa ei ole lokerikoita; molemmat ovat saranallisia.


Sitten kaksi A6 rasiaa, joiden kansissa ei ole saranoita.




 Sitten muistelin kuinka pienenä koristelimme serveteillä muovirasioita siskoni ja äitini kanssa ja halusin ryhtyä samaan. Kotoa kähveltämästäni suklaalevite-lasipurkista sain alustan tuunaukselleni.






Skottiarkkuni sai vanhanajan tuntua ylleen:



Lukkotsydeemi on ihana!


Kulmatarrat laitoin luomaan matkalaukkumaista fiilinkiä.




Ja pienet karamellirasiat...




Välissä on niin paperia, silkkipaperia, kangasta, pitsiä, pahvia, aida-kangasta, tarroja kuin lankamerkkejäkin.


Niin sitä aika kuluu kun on mitä tehdä, ja tietää mitä haluaa :)


Rakastan teitä lukijani :)

Love ya!
Tiia :) <3

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Mahtavaa!

Uliuliuli kattokaa mitä kaikkee mä löysin!



Olin shoppailemassa iskän ja siskoni kanssa ja toteutin yhden pienistä haaveistani. Kun aloitin nykyisissä töissäni, päätin, että laitan säästöön rahaa, jotta voisin ostaa keväällä mallistoihin tulevia meriaiheisia koruja. Ja mitä kaikkea löysinkin! Ja parasta oli se, etten kuluttanut mihinkään kymmentä euroa enempää! Siis kaikki alle kympin, joten todellakin pikkurahalla sain sitä mitä halusinkin. Juuri nyt olen hyvin onnellinen :) <3


Nappikorusetti, joissa oli kaikkea kesäistä, tänä vuonna olen hurahtanut mustekaloihin. Delfiiini- ja simpukkakausieni jälkeen aion haalia mustekala- ja kalmarikoruja sydämeni kyllyydestä. Sellaisen laukunkin voisi tehdä...

Kiinnostukseni niissä koruissa sai alkunsa vuoden 2012 käsityömessuilla, kun näin muovieläimen, (oranssin mustekalan) killumassa kaulakorussa. Viime vuonna en kyseistä liikettä löytänyt, mutta tänä vuonna haaveilen siitä taas. On jotenkin mukavaa ajtella, että koruillani on jokin sielu, tai että ne esittävät jotakin elävää ainaisten helmien ja timanttien sijaan.


Tämän ostoon meni pari kuukautta, ihastuin heti ensimmäisen mainoksen nähtyäni. Nilkkakoru oli kuitenkin kai tarkoitettu minulle, kun sen kerta vielä sain :)


Tämä maailman suloisin mustekala oli yksinkertaisesti pakko ostaa. Ei vaan tuntunut oikealta lähteä ilman sitä. Se onkin samanlainen (miten se on mahdollista?) kuin jo alkukeväästä ostamani Thomas Sabo -riipus. Se oli viime kesän mallistoa, ja sain sen puoleen hintaan, 22 €.


Ja niin lutuinen! Ihan kun sekin olisi vasta elämänsä alkutaipaleella. :*



Lisäksi tykkään ostamistani riipuksista Argento 925 -ketjuuni siitä, että ne ovat kolmiulotteisia, eivätkä vain etupuolelta nättejä.


Nämä korvanapit kartuttavat ihmeen pientä aikaisempaa merikorujeni kokoelmaa. Meritähdet kuiskivat korvaani ja simpukat säilyttävät salaisuuteni... Jos vielä löydän toiset samanlaiset napit, taion niistä meritähtisormuksen ja vaikka hiuskorun!


Tämän isäni ehdotti ostamaan. Olin kahden vaiheilla tämän ja vyönsoljellisen hopearannekorun välillä. Ja tästäkin tuli 50% alennus Kultajousen etuvihon setelillä!



Pukukorut ovat ihania. Mä vaan sytyn niille, ja olenkin viime aikoina ostanut näyttäviä ja aina vaan näyttävämpiä sellaisia. Niitä lisää seuraavassa päivityksessäni.


Tästäkin massiivisesta korusta haaveilin kuukauden ennen kuin eksyin sellaiseen Seppälään, josta löysin tallaisen. Ja 40% alennuksella sain mukavasti viidestätoista eurosta kotiin päin.


This beauty maksoi 3-4 euroa, ja siitä taitaa tulla syksy- ja talvilookkini tähti. Siis vakiokalustoon! 


Helmimeressäkin kävin, ostin korutarvikkeita... Ketjua tekeillä oleviin rannekoruihin, ja muutama riipus täydentämään keskeneräisiä töitä.


 Ja taas eläimiä... Ehkä pitäisi tehdä päivitys, jossa esittelen korueläintarhani? :)


Tämä pääkallokoru on siis jäätävä. Aivan jäätävä. Mutta aion tuunata sen Union Jackiksi, jotta sitä voisi käyttää. Mut siis tuollaisena? Karmivaa. Päivitän heti muodonmuutoksen tänne, ettei tämä ilmestys syövy mieliinne.




Ja toinen mustekala. Olin erittäin yllättynyt tämän löydettyäni, sillä kappas vaan, tällaisen olen lisännyt pinterestin Beach jewellery -kansiooni vuosi sitten:

#unique #cute #jewelry #sea #ocean #beach #white #fashion $11.99

Siis muuten sama, mutta timanttien sijoittelu on tehty eri lailla, eikä minun versioni ole kuninkaallinen. Silti, pidän enemmän omastani. :)


Ja viime torstaina koruja järjestellessäni päätin ottaa käyttööni neljä vuotta sitten leirikoulureissun laivamatkalla ostamani rannekorun. Ja arvatenkin mukana roikkuvat simpukat, delfiinit ja meritähdet.


On se elämä vaan niin ihanaa, kun pääsee toteuttamaan haaveitaan! :) <3







Ja siellähän pikku ystäväni killuu akvaariossaan :)

Love ya!
Tiia :)<3