Siis niin helppoja, yksinkertasia ja samalla niin kauniita! Näissä ei paljon osaamista vaadita, sopii siis ihan kaikille, keillä on vähääkään värisilmää :)
Jo tarhassa opeteltu helmien pujottelu langanpätkään ei varmaan ole päässyt keltäkään unohtumaan. Vaikeusastetta lisäävät tietenkin solmut, joita päihin on tehtävä, etteivät pallukat putoile pitkin lattiaa. Kuulostaa ehkä tylsältä, ja siltä, ettei lajissa tarvitse luovuutta; päinvastoin! Vain avaruus on rajana näitä yhdistelmiä pohdiskellessa. Erilaisista materiaaleista tehtyjä helmiä voidaan yhdistää toisiinsa miten päin vaan. Myös muut kuin kaupan helmet käyvät koruun: vaijeriin voi pujottaa mitä tahansa tavaroita, joissa on sen mentävä reikä.
Ostin kirpparilta kesällä tällaisen kaulakorun parilla eurolla materiaaleiksi. Ketjuista onkin syntynyt jo monta ranne-tai nilkkakorua, ja samanlaisia yhdistämällä olen saanut aikaiseksi kaulakoruja.
Tämän korun tein korupiikkien avulla. Tein lenkin toiseen päähän, pujotin piikin täyteen helmiä ja tein uuden lenkin. Yhdistelin piikkejä laittamalla välillä ketjua väliin ja sain näppärästi tehtyä uniikin kaulakorun.
Rannekorun tein muistivaijerin avulla. Rannekiepiksikin kutsuttu metallilanka säilyttää muotonsa ja pysyy kiepillä. Tein päähän korupihdeillä silmukan ja aloitin pujottelun. Loppuun taas silmukka ja voila! Korusetti on valmis.
Sitten seuraavaan:
Tämä syntyi vaijeriin pujottelemalla. Kumpaankaan koruun en asettanut helmille mitään järjestystä. Kaadoin ne vain kippoon ja pujottelin mieleni mukaan. Aina välillä tarkistin työni jälkeä siltä varalta, ettei yhdenlaista helmeä ole montaa pienen matkan sisällä.
Päät kiinnitin kiinni puristettavien välihelmien avulla. Niillä voi hyvin päätellä vaijerikoruja; helmet eivät taatusti pääse valloilleen. Niskan kohdalle lisäsin merkiksi ison renkaan, ja väliin lisäsin pienen karppia muistuttavan riipuksen.
Loput riipukset käytin rannekoruun:
Korupiikkien ja välirenkaiden avulla sain sekä helmiä että riipuksia mukaan. Ne ovat muovisia, vaikka aika lailla metallilta näyttävätkin.
Tässä oli haastetta kyllä kerrakseen, kun on yhtä tarkka väreistä ja muodoista kuin itse olen. Mutta kyllähän sieltä haluttua lopputulosta viimein löytyikin.
Kylmiin tunnelmiin Kouvolasta lopetellen,
Love ya!
Tiia :)<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti