Hyi kamala, kun edellisestä päivityksestäni on kauan! Eikä mulla ainakaan ole mitään tietoa, minne aika on kulunut :O. Mutta nyt ollaan back to business ja kaiken alku ja juuri tälle tyylinmuutoshöpsöilylle ja meriteemaisuudelleni ulkoasussani on tämän laukun synty.
Istuin universumin surkeimmalla matikantunnilla lukiossa ja suunnittelin reittiäni vaateliikkeisiin, joissa kävisin päivittämässä tyyliäni. Laukku, jossa killui merihevonen, oli ollut jo pitkään mielessäni. Vivi, josta olen jo paljon täällä puhunutkin, yllättäen työnsi ruutupaperin eteeni, johon oli piirretty merityylisiä koruja, vaatteita ja laukku, jossa killui merihevonen. Mikä sattuma! Tunsin sen olevan merkki ruveta tekemään unelmalaukkuani :)
Ulkopuoli syntyi poimutetusta vuorikankaasta. Isiltä sain kauluspaidan, joka olisi muuten joutunut roskiin. Ehtona oli, ettei se jäisi lattialle lojumaan. Otin sakset käteeni ompelukoneen ääressä ja kauluspaidasta tuli oiva vuori laukkuuni.
Etutaskun säästin ja ompelin vielä pari lisää; näin pikkutavarat, kuten avaimet ja kuulokkeet löytyvät nopeasti, eivätkä ne huku sisuksen syövereihin.
Siskoni vanha vyö sopi hyvin olkaimeksi. Purin punotun soljen, jossa kulki muovirenkas sisällä, sillä rengas oli katkennut käytössä. Korvasin sen hopeisella jämäkällä soljella. Katkaistuani vyön teippasin leikkuureunat, jotteivat ne purkautuisi. Sitten työnsin ne ulkopuolen ja vuorin väliin ja ompelin käsin kiinni.Jätin soljen ansiosta säätövaraa kantohihnaan, jottei elämä kävisi tylsäksi.
En halunnut laukusta kaksiulotteista, joten tein pohjakappaleen vahvistamaan pohjaa. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Kappale kiertää koko laukun, eli se on melko laatikkomainen. Se ei silti näytä siltä, sillä poimutus antaa laukulle mahdollisuuden muuttua lähes jalkapallomaisen pyöreäksi ollessaan täynnä.
No mitäs koristelu sitten? Halusin jotain erikoista ja erilaista, niinkuin yleensäkin. Siitähän minut tunnetaan! :) Merihevonen muodostui tilkkutyönä, joista innostuin Näpsä -käsityökoulun aikana ala-asteella. Tuloksena oli delfiinityynyt. Olin silloin jo hyvinkin kiinnostunut sisutamisesta ja ompelemisen yhdistelmästä. Tyynyistä kirjoittelen myöhemmin lisää :) Mutta käytin siis silitettävää tukikangasta apunani asettaessani paloja oikeaan kohtaan. Tämä ei ollut sitten helppoa hommaa! Varsinkin silmän tekeminen oli pain in my butt, koska valkoiset täplät olivat niin pienet, etteivät ne meinanneet pysyä aloillaan :/
Ennen vuorin viimeistelyä ja kiinnittämistä, eli laukun suun ympäri ompelemista, ompelin hohtavan sinisiä paljetteja harjakseen, pyrstöön ja evään mahan reunaa unohtamatta. Laitoin vielä viimeiseksi kirkasta kynsilakkaa merihepon ääriviivoihin, etteivät ne purkautuisi, reuna kun oli suoraan saksien jäljiltä.
Sain tädiltäni joululahjaksi 2 simpukkaristipistotyötä ja ne sopivatkin loistavasti merihepan ilmakupliksi. Kotilo ja simpukka ovat aivan eri sävyisiä applikaation kanssa, mutta se vain tuo kontrastia ja syvyyttä työhön.
Kun laukku oli muuten valmis, kiinnitin poimutukset kiinni pienillä x:n muotoisilla pistoilla. Osan pistoista päälle ompelin haaleansinivihreitä ja helmiäsen värisiä helmiä. Ne ovat kuin vesipisaroita, jotka merihevonen tuo mukanaan noustessaan pintaan uuden ihanan laukkuni valmistuttua. Tämä on siis ehdoton ykkönen, tämä on lempilaukkuni. Se ei vaan sovi jokapäiväiseen käyttöön, sillä se on noin 60x45x10 cm. Suuruudesta huolimatta sitä voi käyttää joko aivan täynnä reissatessa tai sitten kaupunkireissulla pienen määrän kuljettamiseen. Molemmat tavat tuovat laukun oikeuksiinsa.
Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvin tehty! Olen tästä jotenkin erityisen haltioissani. Aivan mahtavan ihana. Olen rakastunut :)<3 (jälleen) omaan luomukseeni, Mutta eikös sen niin pitäisi mennäkin?
Elämä on niin ihanaa,
Love ya!
Tiia:)<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti