Helou helou!
Kuka sanoi, että lankapuhelimet on out?
Nämä ihastuttavat ja yksityiskohtaiset puhelin- ja kamerakotelot henkivät hieman vanhempaa aikaa ja vielä tyylillä! Aion käyttää näitä matkustaessani jonnekin vähän kotia kauemmas... Ne on kasattu pienen pienistä osista yhteen, mutta varsin yksinkertaisesti. Annahan kun näytän...
Ensin leikkelin palat molempia varten tekonahkapaloista, jotka ostin erään kangaskaupan loppuunmyynnistä. Palojen jälkeen otin huopalaatikkoni esiin, ja saksin koristeet etupuolelle. Ihan vapaalla kädellä tein, en paljoa mittaillut, muuta kuin sen, että osat sopivat toisiinsa. Ompelin muut kotelon osat yhteen, paitsi etupuolen ja kannen.
Etupuolen työstin aloittamalla päällimmäisten huopakerrosten yhteen ompelusta, johon lisäsin aina seuraavan. Huopaosion ollessa valmis, ompelin sen kiinni etukappaleeseen, jonka sitten kiinnitin pykäpistoin runkoon.
Sitten aloitinkin koristelun. Liimasin askartelutimantteja, ompelin
nappeja ja tein huovastakin pienen kuution boxin päälle.
Molemmissa on muuten pieni metallirinkula, kamerassa rannelenkkiä ja puhelimessa kuulokkeita varten.
Puhelimen kokosin samalla tavalla, mutta napeista oli vähän pulaa. Äitihän niitä lopulta lähetti tänne Kouvolaan mummun nappilaatikosta, ja kotelo saatiin valmiiksi. Ensin napit huopiin, sitten huovat toisiinsa, ja lopuksi ne kiinni tekonahkakoteloon.
Takaosa on molemmissa samanlainen, tyhjä koristeista. Kiinnitys tapahtuu läppäkannen avulla, jonka nappi ja lenkki viimeistelevät. "Nahka" on ihanan kuluneen tai oikeastaan käytetyn näköistä, ja se kiiltää jännästi. Pykäpistojen ansiosta reunat ovat hieman keskustaa korkeammalla kotelon ollessa tyhjä.
Kaikkea sitä ihminen keksii, kun koulussa käsketään valmistaa tuote käsityönä ja ommellen. Olen kyllä erittäin kiitollinen siitä, että omaan sekä näkemystä että intoa tehdä tällaisia asioita kohtaan.
Love ya!
Tiia :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti